1.8.2011

Vanhasta uutta

Olen pohtinut jo vuosia tavaran ja yleensä omistamisen merkitystä. Minulla on toki itselläni paljon tavaroita ja omistan yhtä jos toistakin, joten sen suhteen joku voisi tietty ajatella, että hyvähän se on hurskastella, kun on kaikkea. Haluanko vielä enemmän? Mistä olen valmis luopumaan? Kuinka pitkään käytän ostamaani tavaraa suhteessa sen käyttöikään? Kuinka tarpeeseen teen ostoksiani? Seuraanko muotia ja teenkö valintoja sen perusteella (tähän on kyllä heti sanottava, että olen muodissa säännöllisesti n. 6 vuoden välein..)?

Kun olin lapsi - mistä on toki jo vierähtänyt aikaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että en enää muistaisi eikä niinkään, että muistaisin vain lapsuuden asiat - minulla ja sisaruksillani oli jokaisella yksi hylly, johon mahtuivat kaikki vaatteet. Hyllyn koko oli jotain 50x60 cm. Siinä oli siistissä pinkassa viikattuna hameet, hiihtarit (!), alusvaatteet, sukkaliivit (!), sukat ja puserot. Ainut, mistä olisin tuolloin halunnut luopua, oli sukkaliivit, mutta se oli mahdotonta, koska silloin sukat eivät olisi pysyneet jalassa.

No tuon vaatehyllyn kuvauksen perusteella joku (toinen niistä uskollisista) saattaa ajatella, että tyyppi on vähintään satavuotias. Mutta ei, 60-luvulla (tarkennan: 1960-luvulla) oli tytöillä sukkaliivit ja sukat, koska sukkahousuja ei oltu vielä keksitty. Tai sitten niitä ei saanut Lieksan Kauppayhtiöltä eikä Asuste Nuutisesta.

Otsikko näyttää tällä hetkellä siltä, että ei taas olla ajan tasalla tarinan suhteen. No, pointti oli se, että viime viikolla mietin, missä kävisi lomamatkalla, ihan ulkomailla siis. Siinä tulee heti ongelmia, että millä lähtee. Muutama päivä aikaa, niin ei viitsi mennä lentokoneella, kun ei saa kompensoitua haittaa ympäristölle. Auto oli sitten ainut suht järkevä ratkaisu, koska tarkoitus oli loman aikana myös tutustua paikallisiin kierrätyskauppoihin ei kirppareihin.

Lähdettiin Ruåtsiin: loppiksille siis! Mentiin pakettiautolla, jos mukaan tarttuisi jotain isompaakin... Ja tarttuihan sieltä. Ruotsissa on paljon jäljellä vanhoja (yli sata vuotta vanhat tavarat luokitellaan jollain tavalla antiikiksi) tavaroita, koska siellä niitä ei sodan takia tuhoutunut kuten meillä Suomessa. Etsimme siis kaikkea kaunista ja hyödyllistä, tarpeeseen.

Hintataso Ruotsissa on suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ällistys - iloinen sellainen. Ihan tavallisilla kotikirppiksillä on uskomattoman edullisesti tavaroita, joita suomalaisissa antiikkiliikkeissä myydään siten, että kruunun tilalle on laitettu euron merkki...! Melkein ainakin.

Ostin Björklund-panimon 10 litraisen ruskean olutpullon puisessa kuljetuslaatikossa. Aion laittaa siihen jouluvalot! Aivan upea löytö. Ostin 4 kappaletta Ruotsin armeijan peltimukeja, joita aion käyttää mustikankeruukippoina. Ostin peltisen eväsrasia, johon laitan kyniä. Ostin 5 dl:n puisen kapan, missä on kruunun leimat varmentamassa mitan oikeaa kokoa. Siinä on aivan mielettömän kauniit lohileikkaukset ja puutapit - laitoin sen silmäniloksi pöydälle. Ostin myös pöydän, josta olen haaveillut vuosikymmeniä!!! Se on varmaan jotain 40/50-luvun tekoa, massiivipuuta, nahkainen pöytätaso ja kolme vetolaatikkoa. Ostin pöydälle myös vanhan lampun! Ostin myös tuolin, jonka istuinosa aukeaa kaapiksi. Ajattelin entisöidä sen ja laittaa yöpöydäksi. Sitten ostin vielä vanhan kakkuvuokan, minkä ajattelin antaa joskus lahjaksi jollekin.

Ennen tuolin entisöintiä on kuitenkin tehtävä koiran lempihylkeelle pari kirurgista operaatiota. Ikää hylkeellä on jo 28vuotta, joten ihmekös tuo, että reissussa rähjäntyy... Vilinkin mielestä hylkeen operointi on tärkeämpää kuin tuolit.





No jo on shoppailtu!!! Kyllä, täytyy myöntää, että tuli ostettua. Joku voi ajatella, että onpa elänyt tyyppi puutteessa, kun ei edes kirjoituspöytää ole, mutta tässä vaiheessa voi tarkentaa, että lasten häipyessä kodista katoaa myös jonkin verran tavaroita. Tulee tarvetta uudelle, jos vaikka pöytä lähtee kävelemään, eikös!

Uskon, että nämä tavarat ovat minulla koko loppuikäni. Ja hinnat, jos ne ketä kiinnostaa, niin olivat todella huokeat. Esimerkkinä voisi mainita 10 eurolla ostetun pesukomputin; vastaavanlaisia oli netissä myynnissä alkaen 100 euroa...! Samassa suhteessa siis muutkin ostokset. Jihuu!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...