Tuossa juuri mietin kriittisesti tietotekniikan suomia mahdollisuuksia meille ihmisille, joten tasapainon ja variksen nokka-pyrstöteorian mukaisesti pitää nyt kehua Skypen tuomaa mahdollisuutta yhdistää ihmisiä - tässä tapauksessa mummi ja lapsenlapsi.
Jos välimatka on kilometreissä 422 ja ajoaika tiehallinnon laskurin mukaan 5 t 16 minuuttia (tässä mittauksessa kyydissä ei varmaankaan ole ollut kiljuvia / oksentelevia / tappelevia / muuten vaan matkaan tylsistyneitä kakaroita takapenkillä, jolloin ajoaika kasvaa huomattavasti, sillä matkaa ei todellakaan tehdä "yhden pysähdyksen taktiikalla"), tarvitaan lähitapaamisten lisäksi muitakin kontakteja. Tässä auttaa näköpuhelin Skype. On niitä muitakin, mutta tämä on käytössä meillä.
Olemme olleet jo yhteydessä. Oli kiva näpsäyttää tietokone päälle, avata Skype ja kohta lapsenlapsi pallottaa ruudulla kuin Minni Hiiri isoissa kuulokkeisaan - eihän sitä nyt kaikille meidän juttuja kerrota... Kameran avulla tsuumattiin vähän uuden kodin sisustusta ja jopa näkymää ikkunasta.
Aivan mahtava tapa pitää yhteyttä! Lapsenlapsi voi esitellä piirustuksiaan tai vaikka hienoa kivikokoelmaansa! Kaikki tulee lähemmäksi!
Silti on tärkeää, että myös perusjutut pysyvät. Ostimme ison pinon kirjepaperia, kirjekuoria ja postimerkit päälle. Isomummilla ei nimittäin ole Skypeä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti