Nyt se sitten alkaa; armoton laihdutus, että olen asiallisessa kunnossa ensi keväänä, kun suuntaamme kohti Amsterdamia. Päätös lähtemisestä tuotti minulle vaikeuksia, sillä ainut järkevä tapa matkustaa sinne on lentokone. Olemme perillä vaivaiset neljä päivää, kun olisi tietty järkevä olla vähintään viikko, jopa puolitoista. Sillä hiilidioksidikuormitus on melkoinen!
Onneksi teemme lennon sentään Finnairin koneella, joka lentää matkan biopolttoaineella, joka on valmistettu ravintoloista saadusta paistoöljystä. Biopolttoaineen hiilijalanjälki on peräti 80% fossiilisia pienempi, joten ihan suht hyvällä omatunnolla sinne voi siis lentää. Finnairin mukaan "Lentoturvallisuus on tärkein prioriteettimme, siksi biopolttoaineiden tulee olla sertifioitu ennen kuin aloitamme niiden käytön." Toisessa otsikossa kuitenkin jo vakuutettiin, että "Finnair kokeilee biopolttoainetta Amsterdamin ja Helsingin välillä". Hmmm... asian tässä vaiheessa, olisiko sittenkin pitänyt turvautua KLM:n koneeseen?!
Lentolaskurin mukaan lento HELSINKI-SCHIPHOL matkan pituus on edestakaisin 3 043 kilometriä. Sen aiheuttama päästömäärä on sama kuin 583 kg:lla hiilidioksidia. Jos haluan ostaa aneen, voin maksaa 15 euroa päästömaksu ja puhdistaa moisella summalla omatuntoni. No anehan tarkoittaa "vapautumista syntiä seuraavasta maallisesta rangaistuksesta, kuten esimerkiksi jalkapuusta". Koska nykyisin on aika pieni vaara joutua jalkapuuhun moisen ilmastosynnin takia, pitää siis turvautua omaan sisäiseen sanktioon tai maksaa vapaaehtoinen maksu.
Hollantilainen jätehuolto poikkeaa melkoisesti omastamme. Tässä Amsterdamin keskustan jäteröykkiöitä kauppojen sulkemisajan jäkeen.
Toinen huolenaihe tuo lentomatkustamisen lisäksi on tietty se, saanko englanninkieleni siihen kuntoon, että pystyn kommunikoimaan suht´ asiallisesti paikallisväestön kanssa. Uskon niin ja suunnittelimme, että voisimme ottaa muutaman kielikylvyn ennen reissuun lähtemistä...
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuka pelkäsi mustaa miestä?
Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tänä talvena on satanut melkoisesti lunta. Keli on ollut myöskin melko lauhaa joten on selvää, että lumen paino on lisääntynyt päivä päivält...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti