Lapsenlapsi asuu eri osoitteessa isänsä kanssa ja tänä vuonna välimatka oli niin pitkä, että isänpäiväkahvit ilman tyttöä oli totta. Otimme häneen kuitenkin Skypeyhteyden ja sitten keksin, että voimmehan juoda ne kahvit tässä samalla. Ei muuta kuin tietokone kahvipöytään!
Hienosti meni! Rupattelimme tytön kanssa ja saimme vietettyä mukavan kahvihetken, vaikka välimatkaa oli melkein 500 kilometriä! Aivan mahtavaa!
Ekana laitettiin tyttö hellalle, mutta siinä oli liian kuuma. Ja muutenkin, kun hänellä teki herkkuja mieli, niin kahvipöytään vaan...
Tuntui ihan siltä, kuin tyttö olisi istunut ihan oikeasti pöydässä. Paitsi Vilille ei tipahdellut mitään herkkuja naposteltavaksi pöydän alle. Jos ei olisi ollut Skypeä, tämäkin mukava hetki olisi jäänyt kokematta.
Ihan kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten lähikontaktissa. Tässä tarjoan tytölle isänpäiväkakkua, NAM!, mutta sitten tyttö tuumasi, että aika mautontahan tuo kakku oli. Mutta muuten: meillä hyväosaisilla on tähän varaa. Tarvittiin vain kaksi tietokonetta ja nettiyhteys. Ja halua kokeilla kaikkea uutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti