Nyt siis innolla hommiin! Puuron keitti ystävä jo eilen ja aamulla heräsin lämmittämään uunia puoli kasin maissa. Meillä on vuolukiviuuni ja olen paistanut siinä leipää, piirakoita ja karjalanpaistin. Viime vuosina on ollut pakko lopettaa leivänpaisto, koska taikinajuuri katosi...
Leivomme yleensä n. 120-130 piirakaa, jotka sitten jaetaan puoliksi. Olemme kehittäneet leivontatekniikan, jossa on maksimoitu kaikki tarpeellinen ja minimoitu kaikki turha. Niinpä varsinainen työ sujuu joutuisasti etenkin silloin, jos kaikki häiriötekijät (lapset, mies, koira) on saatu poistettua session ajaksi riittävän kauaksi. Yleensä soitamme joululauluja (ellei tehdä piirakoita pääsiäiseksi), mutta nyt se tuntui liian aikaiselta. Sitten vaan taikinan kimppuun.
On monta tapaa jakaa taikina sopiviksi kuoriaihioiksi. Leivon taikinasta ensin ison pötkylän, minkä jaan tasan kahteen osaan. Sen jälkeen leivon kummastakin pötkylästä uuden pötkylän ja jaan ne taas kahteen osaan. Tämä on hankalaa, koska minulla on taittovirhe ja siksi käytän nykyisin tämmöistä apuvälinettä... Minusta tämä on nopea tapa.
Matemaattinen pähkäily kannattaa, koska silloin saan viipaloitua pötkylästä juuri oikean määrän kuorilättyjä, jotka sitten litistän jauhotettua pöytää vasten ja näin saan helposti työstettävän lättärät, joita säilytän kelmun alla kuivumisen estämiseksi. Jos tuntuu siltä, että en käytä standardisanoja, niin sehän on vain tunne, eikös niin.
Kun koko taikina on käsitelty, alkaa tylsistyttävä ajeluvaihe pulikalla, missä jokainen kuorilätty on ajeltava ruisjauhoa apuna käyttäen niin ohueksi, että päivä paistaa läpi, jos ei ole pilvistä. Ja huomio! kuori pyörii pulikan alla itsestään, kun on oikein taitava leipoja kyseessä. Tämäkin vaihe tehdään kerralla kuntoon, eli kaikki 130 pulikoidaan odottelemaan täyttämistä muovin alle.
Sitten alkaa kiva vaihe, kun toinen levittää riisipuuron kuorelle ja toinen rypyttää piirakan kauniiseen kuosiin. Tällä välillä on tietty tungettu puita uuniin ja lopulta saatu hiiletkin pudotettua. Nypytetäänkö vai rypytetäänkö, kas siinä pulma. Kauneus on katsojan silmässä, maku sama molemmissa.
Vuolukiviuunini alkaa hyytyä; en tiedä mistä se johtuu. Tässä viimeisiä viedään, mutta lämpö on uunissa laskenut niin, että 15 minuuttia menee pellillisen paistamiseen. No, sinä aikana kerkiää sitten kastaa jo paistetut voi-vesiseoskseen ja laittaa ne odottamaan seuraavaa vaihetta...NAM!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti