Toivottavasti sikakampanja saa ihmiset pysähtymään ja pohtimaan asioita. Suomalaisessa yhteiskunnassa meillä on tähän varaa. Me voimme pohtia ja pyrkiä onnellistamaan sikojen, nautojen ja kanojen elämään. Oikeutta eläimille-järjestön sivuilla muistutetaan, että "vajaasta kolmesta miljoonasta porsaasta yli 400 000 kuolee ennen kolmen kuukauden ikää".
Suora lainaus Oikeutta Eläimille-järjestön sivuilta: "Vegaaniseen elämäntapaan kuuluu myös eläinperäisten vaatteiden ja muiden kulutustavaroiden välttäminen. Näihin kuuluvat mm. eläimillä testatut kosmetiikkatuotteet, nahka- ja villavaatteet, sekä itsestäänselvästi turkikset. Ekologisista syistä voi kuitenkin olla järkevää käyttää jo ostetut tuotteet loppuun. Mikäli sinulla on vanhoja turkiksia, lahjoita ne eläinoikeusjärjestöille käytettäväksi mielenosoituksissa."
Karjalaisen kolumnisti Helena Tahvanainen (Karjainen 27.11.11) ottaa rajusti kantaa Oikeutta Eläimille-järjestön tempaukseen. Häntä otti pattiin se, että järjestön nuori aktivisti piti karjankasvatusta suurimpana moraalisena ongelmana tällä hetkellä. Tahvanainen sanoo, että sian ongelmat ovat minimalistisia Suomessa, missä vanhukset riutuvat nälissään sänkyihinsä köytettyinä vanhainkodeissa ja sairaaloiden vuodeosastoilla. Olen osittain samaa mieltä; jos minun on pelastettava sika tai ihminen, valitsen ihmisen. Silti minusta on väärin, että tuotantoeläinten kohtelu on julmaa eikä niillä on mahdollisuutta luonnonmukaiseen elämään ennen teurastusta.
Tahvanainen vertaa sikojen kohtaloa niiden maapallon 3 miljoonan vastasyntyneen lapsen elämään, mikä loppuu ennen heidän viidettä ikävuottaan. Lisäksi Tahvanainen tempaisee vertailuun myös ne puoli miljoonaa äitiä, jotka kuolevat raskauden tai synnytyksen aikana tai yleensä ne naiset, joiden on vaan pakko synnyttää, vaikka he eivät ehkä haluaisikaan. Olen osittain samaa mieltä; jos minun pitää surra, suren enemmän kuollutta lasta tai hänen kuollutta äitiään kuin kuollutta porsasta. Silti minusta tuntuu kohtuuttomalta, että sikaloissa kuolee mielettömän iso määrä porsaita huonon kohtelun, stressin tai jonkun muun turhan syyn takia.
Mielestäni Oikeutta Eläimille-järjestön tempaus on oikeutettu. Se pysäyttää ainakin osan ihmisistä ajattelemaan. Se on jo paljon se!
Vertailuissa on aina hankalaa se, että vastakkainasettelu ei ole järkevää. Esimerkiksi: onko sinusta reilua, että suomalainen lapsi saa n. 100 euron lapsilisän kuukaudessa, kun sitä verrataan kenialaiseen vanhukseen, jolle ei makseta eläkettä ollenkaan? Eihän noin älytöntä asiaa voi verrata! Sama on mielestäni kyseessä em. artikkelissakin: suomalaisten vanhustenhoidon tasolla ei ole mitään tekemistä tehomaataloustuotannon kanssa.
Mielestäni olisi ollut viisampaa verrata vaikka niitä sikoja, joiden kohtelu tuotantoeläimenä on sellaisella tasolla, että ne voivat toteuttaa lajilleen ominaisia käyttäytymistapoja näihin parkoihin, joiden olot sikaloissa eivät anna niiden käyttäytyä vähimmässäkään määrin lajityypillisesti. Tehotuotanto on ihan eri asia kuin mahdollisimman luonnonmukainen tuotanto. Nämä pitäisi selkeästi erottaa ja vertailla sikoja sikoihin ja kanoja kanoihin, eikä ihmisiä eläimiin. Ymmärrän kyllä täysin Tahvanaisen pointin, mutta sillä viedään huomio pois myös tärkeästä asiasta, eli eläinten kohtelusta. Vieläkin tärkeämpää on ihmisen kohtelu! Joku kirjoittikin kerran, että kuka kuvaisi vanhuksia; sitä kautta saisimme päättäjät ehkä siirtämään määrärahoja jostain turhemmasta vanhustenhuoltoon!
Olen pyrkinyt lisäämään kasvisten syöntiä, koska totuus on, että maapallo ei kestä sitä, että kaikki maapallon ihmiset olisivat lihansyöjiä. Pyrin valitsemaan kanaa naudan sijasta ja kalaa kanan sijasta. Parasta olisi tietty se, että ampua pamauttaisin itse hirven, niin sen ei tarvisisi kärsiä yhtään ennen kuolemaa...
Mutta kalantuotantonkaan ei ole aivan itsestään selvä. Onko mitään järkeä, että euroopassa kalastettu kala pakastetaan, kuljetetaan Aasiaan, sulatetaan ja fileoidaan halpatuotantotehtaassa, pakastetaan uudestaan ja kuljetetaan myytäväksi Suomeen. Minusta ei, mutta Eviran mielestä kyllä! Sen mukaan tuotteen valmistamseen liittyvä kalan pakastaminen on sallittua ja sen jatkokäsittelyä vaativa sulatus ja taas uusi pakastaminen on ok. MUTTA kuluttajalle myytävän, valmiin pakastetun tuotteen uudelleenpakastaminen ei ole sallittua. Siinähän on vissi ero, eikös vaan...
Tanskalais-ruåtsalainen pihakoiramme Vili on oivaltanut, että kalaa ei kannata pakastaa, vaan paras tapa on syödä se tuoreena.
Mökillä ei jaksa aina kokata, mutta siellä on kätevää, kun ruokaa löytyy ihan metsästä suoraan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti