Piparissa löytyy

Mielestäni piparkakut ovat ehdoton ykkönen joululeivonnassa. Teen itse taikinan, vaikka sen saisi helposti valmiinakin. Tänä vuonna en tehnyt kuitenkaan taikinaa itse, vaan sen teki joku muu. Kävin nimittäin nuorimmaisen, joka ei ole luonteeltaan todellakaan tullut minuun, kanssa pienimuotoisen, raivokkaan keskustelun piparitaikinaan käytettävien raaka-aineiden muuntamisesta haluttuun taikinamäärään. Keskustelun päätteeksi tyttö hävisi omaan huoneeseensa ovi pamahtaen ja minä omaani ilman pamahdusta. Kun seuraavana aamuna heräsin, taikina oli ilmestynyt jääkaappiin. Kätevää!

Piparit paistoimme sulassa sovussa joululauluja soitellen.

Sitten alkoikin se kaikkein ihanin vaihe, eli koristelu. Saimme sokerimössön tekemiseen apua kondiittori-ystävältämme, joten eipä tarvinnut sitäkään tehdä itse. Minulla ei ole osaamista leivontapuolelle niin paljon, että ihan kaikkia juttuja edes yrittäisin ja siksi on hienoa, että apu löytyy läheltä. Tässä sekoitetaan värijauhetta.

Pipareiden koristelu on kivaa puuhaa ja tykkään siitä kovasti. Jos olisi oikein paljon viitseliäisyyttä, niin tekisin jokaisesta ihan omanlaisensa ja käyttäisin todella pientä reikää pursotinpaperissa.

Tässä kuvassa valutetaan jo sokerimössöä pursotintötteröön. Minusta tötterön tekeminen on erittäin vaikeaa; ei pelaa vaan tuo logiikka ja siivekkeet kääntyvät vääriin suuntiin. Varsinainen pursottaminen onnistuu jo minultakin. Tässä kuvassa kaikki menee ns. nappiin.




Tässä tyttö esittelee taitojaan; eipä ole omena kauas puusta pudonnut ja piparimuorihan näyttää ihan aidolta. Mielikuvituksen saa kyllä valloilleen näitä näpräämällä.









Olen pikkutarkka silloin, kun sitä taitoa vaaditaan. Kaikkein kivinta on tehdä ihan pieniä pipareita, mutta silloin todellakin olisi oltava niitä minitötteröitä, jotta sokerimössö tulee hiuksenhienona juovana piparin pinnalle.





Hyvää Joulun odotusaikaa!!!