Otin kierrätyslaatikosta maitotölkin, leikkasin sen halki ja pyöräytin lasin avulla pari ympyrää tupsun malliksi. Maitotölkki on itse asiassa tosi hyvä muottipohjaksi, koska se on kestävä ja mallia voi käyttää aina uudelleen.
Näin somat mallikappaleet sain aikaiseksi. Keskipyörylät tein pullonkorkin avulla eikä taittovirheestäkään ollut tällä kertaa haittaa, kun zuumasin pyörylät paikoilleen. Sen verran voin tarkentaa, että on hyvä, jos maitotölkin huuhtaisee ennen kuin alkaa tekemään noita mallipyörylöitä... Ideana on siis se, että tehdään tupsu laittamalla muottipyörylät vastakkain ja kiertämällä keskireiän läpi lankaa muotin ympärille riittävä määrä. Se taas riippuu siitä, miten paljon on lankaa käytettävissä ja miten pulskan tupsun haluaa saada aikaiseksi. Minä ajattelin tehdä tupsuista joulukoristeen ikkunaan, joten käytän kahta eri väriä ja varmaan teen viisi tai kuusi tupsua.
Olen käynyt aikojen alussa kotiteollisuuskoulun, joten käytän jo siellä opittua kasikiekkoa, millä saa langan näppärästi sormien välissä kieputtamalla sopivaksi lenkiksi. Jos ei ole kouluja käyty, niin voihan sitä tehdä vaikka pienen lankapallon, kunhan vaan huomioi sen keskireiän paksuuden, ettei vaan tule ahtaan paikan kammoa...
Tästä se lähtee. Kieputtamisen ajaksi kannattaa suunnitella jotain muutakin tehtävää, sillä tässä on kyllä yksi tylsimmistä asioista, mitä voi keksiä tekevänsä. Kädet kuitenkin on pidettävä liikkeessä, joten suosittelen lukemista tai telkkarin katselua. Tai voihan tämän ottaa ihan vaikka kotijoogan kannaltakin.
Tässä vaiheessa ollaan jo voiton puolella, eli nyt päästään kohta leikkamaan langat puoliksi. Sitä ennen kannattaa varata valmiiksi riittävän pitkä lanka, jolla saa solmittua tupsulangan kiinni. Samasta langasta tupsu pannaan sitten roikkumaan minne huvittaa, joten pituus riippuu paikasta. Ja aina voi jatkaa tekemällä solmun.Seuraava vaihe on vaativa, sillä toisella kädellä pidellään kiinni keskiötä ja lankoja ja toisella leikataan langat poikki mallipyöryköiden keskeltä. Heti kun koko ympyrä on leikattu, niin solmiminen kannattaa tehdä nopeasti, ettei tule itku ja koko homma kosahtaa hajalle. Tätähän ei siis minulle ole sattunut, mutta muille on.
Tästä kuvasta näkee, että leikkaus on onnistunut jopa yli odotusten ja solmulanka pujotetaan ihan mallipyörylöitten keskipisteeseen. Sitten vaan napakat solmut, mutta ei niin napakasti, että lanka katkeaa.
Tanskalais-ruåtsalainen pihakoiramme Vili on erikoistunut joulutupsujen valmistukseen ja valvoo laatua herkeämättä. Se oppi hylkeensä ompelureissusta ainakin sen, että kaveria ei kannata päästää silmistään hetkeksikään... Nyt ei tarvitse muuta kuin ottaa varovasti muottipyörylät pois.
Ja tässä valmis joulupallo!!! Upeaa!! Huomaa muuten 8-vuotiaan lapsenlapsen taitava kädennäyte, eli savesta muotoiltu koira ja mallina tietysti Vili, joka jaksaa olla hievahtamatta paikoillaan koko savenkuivumisajankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti