Ei stressata!

Juttelimme kollegojen kanssa joulunviettotavoista ja perinteistä. Osalla oli kaikki kunnossa, lahjatkin jo ostettuna. Ja osa valitteli, että ei tunnu vielä yhtään joululta. Niin yksilöllistä se joulun kokeminen on. Kyse on siis tunteesta.

Sen olen tässä vuosien saatossa oppinut, että tunne on yksilöllinen kokemus. Sama asia voidaan kokea hyvin monella tavalla. Monesti kuulee sanottavan, että kunpa joulu olisi jo ohi, mokomaa hössäystä koko aika. Tai vastaavasti, kunpa joulunaika kuluisi todella hitaasti ja saisi nauttia jokaisesta hetkestä.

Mietin, mikä saa ihmiset toimimaan sillä tavalla, että joulu ahdistaa. Tai että se ahdistaa keskimääräistä enemmän.

Onko syynä se, että pyritään tekemään kaikki ruuat itse, vaikka normaalisti käytettäisiin paljon eineksiä. Onko syynä se, että väsytään siivoamalla joka nurkka kodista, vaikka normaalisti imuri hurisi kerran kuussa? Onko syynä se, että lapsille ostetaan kalliita lahjoja, vaikka niihin ei olisi varaa eikä niitä edes tarvittaisi. Varmaan jokainen keksii helposti asioita, mitkä stressaavat. Se, haluaako stressata vai ei, onkin sitten ihan eri juttu. Se on kiinni asenteesta.

Varmaan aika paljon vaikuttaa sekin, millainen on yleinen tapa suhtautua muutoksiin, haasteisiin ja vastoinkäymisiin. Se on sitten sitä temperamenttityyppiä. Mutta jos psyykkaa itsensä ajattelemaan, että minulla ei ole ulospääsyä tilanteesta ja koko ajan pohtii sitä, mikä asiassa on ikävää, niin varmaan myös joulun laittaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Jos taas ajattelee mahdollisuuksia ja keksii ratkaisuja miten asioista selviää, niin jouluvalmistelutkin sujuvat helpommin. Tämä tietty pätee muuhunkin toimintaan. Haluaako nähdä vain synkkyydet vai haluaako nähdä mahdollisuudet?!

Olin jokin aika sitten Sirkka Santapukin luennolla ja sieltä jäi mieleen seuraava mantra:
MITÄ minä voin tehdä?
Mitä MINÄ voin tehdä?
Mitä minä VOIN tehdä?
Mitä minä voin TEHDÄ?
Aika yksinkertaista, eikö vain. Se on sitten itsestä kiinni, miten toimii.

Minulle joulukalenteri on hyvin mieluisa yhä, vaikka olen jo aikuinen. On kiva avata luukku ja kurkistaa sinne kätkeytynyttä kuvaa. Se jotenkin pysäyttää, valmistaa jouluun. Minulla on kaksi kalenteria; toinen kotona ja toinen töissä...




Sekin on oma juttunsa, millaisen joulukalenterin haluaa. Minä haluaisin, että siinä jotenkin viitattaisiin joulunsanomaan, siihen perinteiseen. Lapsena varmaan ajattelin, että joulupukki ja tonttu ovat tosi tärkeitä. Enää 7 luukkua jäljellä...