Ei stressata, osa 2

Tänään minulla alkoi joululoma; aivan ihanaa! Vapaasta saan nauttia sen takia, että olen ennen tätä painanut pitempää päivää. Jo tässä vaiheessa, kun ensimmäinen lomapäivä on vasta aamupäivän puolella, voin sanoa, että kyllä kannatti.

Syksy on ollut muutenkin hyvin stressavaa aikaa, joten mukavaa, että nyt voi vähän virkistäytyä. Kotonahan se parhaiten onnistuu, työn raskaalla raatajalla, eikös?! Vai voisiko sitä voimaantua myös töissä? Tähän vastaan itse, eli minulle kyllä työ on mielettömän mahtava paikka, missä olen joka päivä iloisella mielellä. Aina ei itse voi vaikuttaa fiilikseen, mutta sisäiseen omaan fiilikseen kyllä. Ja se on kestänyt tyrskyt ja tuiskeet!

Työpaikallahan vallitsevat työpaikan toimintatavat, eli pelisäännöt, joihin jokainen on sitoutunut ja noudattaa niitä. Mutta kotona vallitsee viidakon lait, koska koti on paikka, jossa jokaisen on saatava purkaa omat tunteensa ja olla "oma itsensä", kuten olen monista psykologian kirjoista lukenut. Työssä siis voin hengata iloisena siitä, että kaikki panevat parastaan, mutta kotona on toisin.

Tässä oiva esimerkki; sattui ihan tässä eilisen ja tämän hetken välillä: Sovin eilen jälkikasvusta vihonviimeisen kanssa, että lähdetään huomenna kaupungille kahdestaan, kun minullakin on vapaata. Illalla hän huolehti, että lähdin vielä joulukonserttiin; siellä olisi varmaan mukavaa, vaikka en itse asiassa olisi jaksanut lähteä enää minnekään kotoa. No, lähdin kun niin kauniisti pyydettiin.

Mitä tarkoittaa mukavaa? Minä tulkitsin sen niin, että samalla kun minä lähden joulukonserttiin, tyttö varmaan tyhjentää astianpesukoneen ja laittaa pyykit narulle. Tyttö tulkitsi sen niin, että huoh! hän saa vetää lonkkaa senkin ajan, kun mamma istuu joulukonsertissa. Tämän johtopäätöksen vedin siitä, kun tulin takaisin kotiin ja mökki näytti tismalleen samanlaiselta kuin ennen lähtöä. Olisin siis voinut jättää konsertin väliin ja tehdä kotityöt, kun minulla ei sitä sävelkorvaakaan ole enkä siis pysty nauttimaan laulusta samalla tavalla kuin kehittyneemmät yksilöt.

Sitten ajattelin, että ei stressata! Ja onnellisena nukahdin vällyjen väliin joululaujen kaikuessa korvissa.

Aamulla heräsin ja tassuteltuani (tassuttelen aina lomalla) keittiöön näin teekuppini paikalla lapun "Herätä minut tunti ennen kaupungille lähtöä ja käytä Vili pissalla". Olin tietty ajatellut niin, että teemme yhdessä kotityöt ennen kaupungille lähtöä, koska kuulun sukupolveen, jolle hoettiin mantraa jo Aapisesta alkaen "Ensin työ ja sitten leikki, Ulla, Maija, Kaija, Heikki!". Mutta tyttö tulkitsi asian niin, että koska minulla on loma, minulla on aikaa tehdä kotitouhut yksin ja hän voi keskittyä nukkumiseen, koska nuori kasvuiässä tarvitsee paljon unta (tai ainakin se uniaika ajoittuu yleensä pitkälle aamupäivään).

Voinkin siis nauttia lomani ensihetkistä ulkoiluttamalla piskin, mikä ei tietty ole mikään huono homma, koska hurttahan on älykäs tanskalais-ruåtsalainen pihakoira ja siitä on siis seuraa muutenkin keskivertopiskiä enemmän.

Tässä olemme Vilin kanssa talvilomalla. Harrastimme nukkumista, syömistä, nukkumista, syömistä, lumikenkäilyä, syömistä ja nukkumista.



Kun olin tullut aamulenkiltä, tyhjensin astiat koneesta, lapoilin pyykit ja järjestelin tavarat huoneista. Nämä kaikki olisin voinut tehdä siis edellisenä iltana, tai ne olisi voinut tehdä joku muu. Kun otin vaatekaapin hyllyltä nurin päin viikatut pussilakanat, käänsin ne oikein päin ja viikkasin uudestaan, mietin kahta asiaa. Ensin sitä, olenko liian pikkutarkka; mitä väliä vaikka lapoilee pussilakanat nurinpäin. Jos sattuu tuuri, niin lakananhan voi ottaa joku toinen, jolloin itse ei tarvitse nähdä lainkaan vaivaa pussilakanan kääntämisessä. Toinen asia oli se, olenko epäonnistunut kasvattajana, koska huomaan selkeää välinpitämättömyytta sellaisia asioita kohtaan, joita itse pidän tärkeänä.

Sitten muistin, että olen edelleen lomalla. Minulla on tähän aikaa, ei siis stressata. Viikkasin lakanat hyllyille ja lähdin keittämään teetä. Mietin, mitä kaikkea voinkaan tehdä lomalla.

Jos teen samoja asioita kuin normaalisti lomalla, niin nukun ja syön ja nukun. Ja Vili tietenkin osallistuu harrastuksiini!




Vaikuttaa siis kivalta! Tyttö heräsikin juuri sopivasti, kun olen lopettelemassa tätä juttua. Mahtava ajoitus! Joululaulut raikaa, kupissa on höyryävää teetä. Mitä muuta voi ihminen toivoa?! Ei mitään!

Tämä ihana joulukäpy mielessä lähdemme kaupungille katselmaan jouluhyörinää, ilman stressiä siis!