Ei tarvitsisi, sillä todella upeissa tiloissa he siellä opettavat. Yksi asia nousi myös esille, eli kollegat opettavat itse ravitsemukseen liittyvät aineet. Minä innostuin tästä, vaikka ensimmäinen suorittamani alamme tutkinto olikin siivousteknikko. Meillä oli aika paljon laitoskeittiötä (mistä purnattiin) aikoinaan, mutta nythän tämä taito saattaisi päästä oikeuksiina. Hyvä Eeva Nurmela!!! Jos oikein tiukalle menee, niin meikäläinen pienellä preppauksella kyllä oppii pitämään tunnit ateriapalveluihin liittyen.
Innostuin ajatuksesta ja päätin tehdä heti pari pienimuotoista testiä; nimittäin leivoin ensin viipalekakkuja äitimuorin vanhalla reseptillä ja sitten innostuin lisää ja tein marenkeja. Itse asiassa minun oli pakko tehdä marenkeja, koska mansikkajäädykkeeseen (!) meni vain keltuaisia ja näin ollen jotain käyttöä oli keksittävä valkuaisille.
Tässä vaiheessa näytti vähän siltä, että mikä olikaan tunnin aiheena, mutta ei koskaan kannata lannistua.. 
Näin tasaiset pötkylät pyöräytin taikinaläjästä. Huomaa taustalla oleva design! Vaaka on tosi vanhaa perua; Pirkko-rouvan mökkijäämistöstä siis.
Ja mitäs täältä kauniista keksirasiasta löytyykään...
Eipä paljon mitään! Tässä oiva todiste siitä, että meikäläinen kyllä hallitsee viipalekakkujen teon. Vain kaksi surkeinta on jäänyt jäljelle ja kuvan ottamisen jälkeen nekin hävisivät oudosti.
Mutta ei tietty voi onnistua kaikessa, se on selvä se! Siitä todisteeksi pyöräytin ne marengit. Sain kyllä vatkattua vaahdon niin kovaksi, että se pysyi astiassa vaikka käänsinkin astian ylösalaisin. Innostuin tästä kovasti ja etsin jopa tyllan ja pursotin sillä marengit pellille ja muutaman vielä piparin päälle. Uunissa sitten tapahtui jotakin outoa, mutta en keksinyt sille syytä.
Nimittäin eka pellillinen hieman levisi, mutta vai hieman. Toka pellillinen muuttui jotenkin halkeilleen näköiseksi, mutta ei paljon. Molemmat kuitenkin riittävästi, että itsearvioinnit tehtyäni päädyin lopputulokseen: näitä en opeta ainakaan ekalla tunnillani.
Tässä kuvassa kannattaa kiinnittää huomio takimmaisiin marenkipipari-unelmiin... Tosi hyvä muuten tuo pipari marengin alla. Itse keksin kun ohjeessa ehdotettiin tylsää Marie-keksiä. Aina siis kannattaa soveltaa, jos perusasiat ovat hallinnassa.
Vili on aina tilanteen tasalla. Tässä se odottaa vuoroaan laadunarviointia varten... Tanskalais-ruåtsalaiset pihakoirat ovat persoja kaikille herkuille. Vililtä tuli täysi kymppi; marenkipipari loshati kerralla parempiin suihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti