Lehdissä on ollut uutisia, että Ruotsista peräisin oleva mäntyöljylautta kelluu Pohjanlahdella ja on jo siirtynyt Selkämerelle ja kohti Selkämeren kansallispuistoamme! Lisäksi öljylautta ei olekaan tyypillinen, kiinteä öljylautta, vaan pirstaloitunut pieniksi paakuiksi ja levinnyt laajalle. Kovan tuulen takia sen torjunta on pitänyt lopettaa, vaikka paikalla on ollut Suomeltakin huippukalustoa.
Muistelin ensin ja sitten tarkistin vielä, että mäntyöljyä todellakin käytetään mm. mäntysaippuan raaka-aineena; tislattuna kuitenkin. Mäntyöljyä pääsi valumaan Söderhamnista mereen 800 tonnia nelisen päivää sitten. Ruotsalaiset ovat saaneet kerättyä noin 400 tonnia merestä.
Tämän mäntyöljyn alkuperäinen lähde on puunjalostusteollisuudessa eli jostain paikallisesta (sulfaatti)sellutehtaasta. Joensuulaisittain lähin sellutehdas on tuossa Pielisjoen yläjuoksulla oleva Uimaharjun tehdas. Mereen päässyttä mäntyöljyä ei siis ole keritty jatkojalostaa mäntyöljytislaamossa, vaan se pääsi vuotamaan Arizona Chemicalsin tehdassäiliön hitsaussauman halkeamasta ennen käsittelyä.
Kesällä ei olisi samanlaista paniikkia, ihmisille siis, koska öljy katoaisia näkyvistä ja painuisi merenpohjaa siellä asustavien kalojen ja muiden eliöitten surmaksi. Nyt kylmällä säällä öljy kelluu veden päällä ja ainut lohtu on se, että suuri osa linnuista on vaihtanut maisemaa talven takia. Mitä sitten tapahtuu muille, paikallisille eläimille, onkin jo eri juttu; varmaan rannoille ajautuu kuolleita kaloja paljon.
Ja kuten varmaan jo arvasitkin, hyvä lukijani, puunjalostuksessa syntyvä mäntyöljyhän on luonnonaine. Tähänhän sitä aina vedotaan, että luonnon oma aine, kuten vaikkapa uraani, mitäs haittaa siitä nyt olisi. Mutta luonnon kiertokulkuun poikkeuksellisesti joutuessaan, kuten tässäkin tapauksessa, se on vaarallista ympäristölle!
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
31.12.2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti