Ja taas me tuunataan, osa x

Meikäläisellä tuota vapaa-aikaa tuppaa olemaan näin lomilla, niin mietin, että mitähän sitten tekisin joutenolon ratoksi. Ystävä tuli käymään ja sanoi, että tekaistaan ne sellaiset sytytysmunakennot ihan ite. Meikäläisellä oli vielä kahvikin kesken, mutta ei muuta kuin tuumasta toimeen, kuten on tapana.

Ekana pengottiin keräyskartonkilaatikosta kananmunakenno; luomumunia tietenkin. Suomalaiset syövät muuten kanamunia hieman alle 10 kg/henkilö vuodessa. Se on paljon vähemmän kuin muissa Euroopan maissa; meillä kun yhä pelätään kolesterolia. Mutta munienkin terveellisyyskäsitys on muuttumassa ja joissakin maissa se on saanut jopa sydänystävällinen-terveellisyysmerkinnän! Munastahan löytyy proteiinia, vitamiineja, kivennäisaineita ja D-vitamiininlähteenä se on mieletön! Kannattaa tsekata Siipikarjaliiton sivut...

Kun vielä saadaan kanojen tuotanto-olosuhteet asialliselle tasolle, niin hyvin pyyhkii. Muutaman päivän päästä siis loppuu kanojen pitäminen häkkikanaloissa, paitsi vuoden loppuu saa vielä vinguttaa Suomessakin. Tarkista siis munakennosta munien tuotantotapa; tämä ohje sopii vain luomumunien kennoille... No, lattiamunatkin käy, kun noita luomumunia on välillä niin vaikea saada. Eli munassa merkintä siis 0 tai 2, mielellään 0. Vasta sitten voin taata ohjeen toimivuuden.

Tässä on tarvikkeet: munakenno, pitkiä tulitikkuja (mieluummin takkatikkuja), kynttilänjämiä. Ja vielä kierrätyskassista metallipurkki kynttilöiden sulatusta varten.



Tuo tulitikku on varsinainen huippujuttu, eli ystävä keksi tuosta noin vaan, että laitetaankin tulitikku siihen munakennon keskelle! Aivan mahtava idea!!! Kun raapaisee tikun palamaan, niin se sytyttää samalla koko sytytysmunakennozydeemin.

Tässä on koko homman perusidea, eli munakenno leikataan kennostosta ja muotoillaan saksilla tyylikkään näköiseksi. Nämä voi leikellä sarjassa.


Taitavampi leikkaa ja muotoilee kennon reunasta ja päällisestä terälehtityyppisiä juttuja. Ekana voi vaikka harjoitella pari kappaletta, niin idea alkaa kirkastua.


Siis näin upea ruusuke mokamasta munakennosta! Mietin, että tarvitseeko kynttilänpätkiä ollenkaan, koska syttyyhän sitä näilläkin jo ihan hyvin kuiva puu.




Tanskalais-ruåtsalainen pihakoiramme Vili tarkisti jokaisen kappaleen ennen seuraavaa vaihetta. Näin saatiin ruusukkeille virallisen valvojan hyväksyntä.

Sitten alkoi haastava vaihe, eli kynttilänpätkät kipattiin metallipurkkiin ja sulatettiin vesihauteessa. Sitten aloitettiin kastelu, eli valutettiin lusikalla mönjää ruusukkeen sisälle. Se tuntui hankalalta, se näytti hankalalta ja se oli hankalaa. Ihanpa totta!!! Mutta jos olisimme kastaneet ruusukkeet kuppiin, niin ei olisi onnistunut, kun kynttilänpätkiä oli niin vähän... Ja tulihan näistä nyt yksilöllisiä.

Kannattaa kiinnittää huomio lähinnä asialliseen suojautumiseen, kun käsiteltiin sulaneita kynttilöitä. Tai siis steariinia.





Näyttävät rumilta, mutta ovat tosi kauniita; tämä kuva siis vääristää. No, saattaa käydä niin, että sytytän näillä nuotion, en uunissa tulta. Nimenomaan tuon steariinin takia... Ehkä tää ei ole meidän laji, mutta tulipa kokeiltua!


Loppuhuipennukseksi ommeltiin vielä kenialaiselle kummitytölle Jepkemoille kangaskassi. Kangaskassien tekeminen on tosi kivaa; tykkään siitä todella paljon.