Ei tippa tapa...

Mutta hermot voi mennä, jos yrittää ravintolassa saada ruuan seuraksi olutta. Nyt en puhu siis kaljasta, vaan oluesta. Ja siinä on vissi ero! Kävin juuri ruokailemassa hyvässä seurassa ihan tasokkaassa ruokaravintolassa ja muiden tilatessa sivistyneesti viiniä, minä yritin saada lasiini jotain hyvää olutta. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan juoda erityisesti stoutia, bitteriä, portteria, bockia eikä ainakaan vehnäolutta. Ihan hyvin olisi kelvannut lagereista vaikkapa joku tsekkiläinen tai aleista joku belgialainen.

Tarjolla oli Karhua ja Koffia. Valinnanvaraa ei siis paljon ollut, joten otin aakkosjärjestyksen mukaan sitä Karhua. Pienen pullon, siis 33 cl. Se tuotiin 6 dl saavissa - eduksi voi laskea sen, että tuoppi ei ollut muovia ja eikä siinä lukenut Koff.

Pöydässämme oli kaunis liina, servettien väri sointui liinaan, aterimet olivat jykevät ja hienot. Koska kaikilla muilla pöytäseurueeni jäsenillä oli kauniit lasilliset viiniä tai vettä, pyysin minäkin vaihtamaan oluen johonkin kauniinpaan lasiin. Se jotekin sopisi paremmin pöydän muuhun rekvisiittaan... Ja lasin tarkoitus on oluenkin kohdalla tuoda esiin sen aromit ja ulkonäkö (vaikkapa väri, tummuus, vaahto, aromit) parhaalla mahdollisella tavalla. Oluen määrästä riippuen lasi voi olla vetoisuudeltaan 22 cl:sta ylöspäin, kuitenkin suhteessa juoman määrään. Tarjoilija oli ajan tasalla ja kävi vaihtamassa juomani. Varmaankin kaatoi sen vaan lasista toiseen, mutta Karhun kyseen ollessa - ihan sama!

Eipä tarvitse ihmetellä, että suomalainen olutkulttuuri on melkoisen alkukantainen. Jos hyvätasoisissa ruokaravintoloissa on tarjolla paria-kolmea lajia samaa oluttyyppiä, niin onhan se vähän sama, kun viinin tilaajalle sanottaisiin, että "On meillä tätä kotiviiniä laatikkoviininä, pannaako koko seurueelle sama tonkka?! Ai mitä väliä sillä nyt on, onko se punaista tai valkoista tai Merlotista tai Rieslingistä tehtyä...". Miltäs kuullostaisi saada tällaista palvelua, kun kysäiset sopivaa viiniä ruuallesi seuraavan kerran?

Oluen tilaajana koen olevani kakkosluokan asiakas, jolle oikeasti voidaan tarjoilla olut vaikka siiderilasista. Kerran kävi näinkin ja kun kysäisin tarjoilijalta, että minähän tilasin olutta, en Upsideria, niin viesti ei mennyt perille. Hän tyytyi toteamaan, että kyllä se on olutta.

Mutta onneksi on Suomessakin muutama paikka, mistä oluen saa pienen lasiin tai yleensä lasiin, mikä korostaa kyseisen oluen parhaita ominaisuuksia. Oluellakin on pitkät perinteet ja olisi syytä ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, joille olut on samanlainen nautinto ruokaillessa kuin vastaavasti viini toisille.

Minulla on yksi suosikki, Bass pale-ale, jonka valmistus on aloitettu Englannissa jo vuonna 1777. Sitä saa hanasta 2,2 dl lasiin ainakin Kuopiossa ja Jyväskylässä. Tulee siis harvoin nautittua, mutta kyllähän se olisikin jo melkoista, että ravintolassa saisi sekä hyvää ruokaa että juomaa, samanaikaisesti.