Ydinvoimaa, julk. 10.10.2010

Vaikuttaa aivan siltä, kuin ympäristöasiat eivät olisi kiinnostaneet minua pätkääkään muutamaan kuukauteen. Mutta ei, olen vaan säästänyt sähköä, vaikka läppäri kuluttaakin sitä huomattavasti vähemmän kuin perinteinen tietokone.

Olin viime viikolla ympäristömessuilla, junalla toki, vaikka pitikin matkustaa ihan Helsinkiin saakka. No messut olivat pettymys siinä mielessä, että en saanut sieltä ihan mitä hain. Olisin ollut kiinnostunut enempi kierrätykseen liittyvistä asioista, mutta eipä ollut sen tiimoilta kummoisia osastoja. Hain siis enempi kuin mitä sain, siksi oli otettava ilo irti siitä, mistä se oli mahdollista saada. Siispä Posivan osastolle!

Posiva oli varautunut kaikenlaisten ekoterroristien ja muuten vaan tympeitä asioista ydinvoimasta esittävien kysymyksiin järeällä osastolla. Siellä esiteltiin mm. video, missä esiteltiin ydinjätteen loppusijoitusjärjestelmää, turvallista ja ikiajoiksi kestävää. Paikalla oli pari tyyppiä, jotka olivat innoissaan esitellessään järjestelmän toimivuutta. Paikalle oli raahattu myös maasta kairattuja kallionäyteitä sekä muuta vaikuttavaa rekvisiittaa. Kun kuunteli selvitystä, niin tuli niiin turvallinen olo, että maanjäristyksetkään eivät voi meitä koskaan horjuttaa. Hyvä Suomi!!!

Kyllähän se panee miettimään, kun uraanin käyttäminen ei ollenkaan vaikuta ilmastonmuutokseen kiihdyttävästi, vaan päin vastoin jopa hillitsee sitä. Kas tässäpä meillä olisi oiva ratkaisu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Se, että sivutuotteena syntyy nyt sitä ydinjätettä, on itse asiassa mitätön seikka, joka on hallinnassa, siis niihin kapseleihin säilöttynä kun siitä ei sen kummemmin ole vaaraa. Jaahas, paljonkohan sitä ydinjätettä sitten syntyykään yhtä uraanikiloa kohti?! Taitaa olla aika kestämättömiä lukuja!

Ja nyt kun yllätysyllätys, Talvivaarasta saadaankin ihan kotimaista uraania, niin eettisestikin asia alkaa olla hallinnasa, Posivan messuesittelijöiden mukaan. Tuossa 25 kilometrin päässä oleva Enon uraanikaivosvaltauskin saattaa joskus olla siinä vaiheessa, että voisimme heittää hyvästit kokonaan muista maista tuotetulle uraanille ja pysytellä kotimaisessa "eettisesti" oikeudenmukaisesti tuotetussa, Kolin kansallispuiston kupeesta louhitussa uraanissa. Nythän uraania haalitaan Suomeen ilmeisesti ainakin Uzbeksitanista, Australiasta, Kanadasta, Nigeristä... Ajatelkaa mitkä turistipotentiaalit olisi mahdollista saada tänne raukoille rajoille! Kiertoajelulla tutustuisimme ensin Enon uraanilouhokseen, sitten alajuoksulla kalastaisimme Louhiojasta tammukkaa ja lopuksi kipeäisimme Kolin vaaroille katselemaan oudosti hehkuvia vaaramaisemia.

Mutta olisihan se toki reilua, että nyt meidän ydinvoimaloihin tuotavan uraanin takia ei suomalaisena tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että tuottajamaissa uraanilouhosten ympäristöhaitat ovat kasvaneet sietämättömiksi. Olisi reilua, että Talvivaaran mahdolliset ympäristöongelmat ja eläimille ja ihmisille aiheutuneet haitat hoidettaisin vaan tällä omien kesken. Toteutuisi samalla kestävän kehityksen ideologiasta sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyyskin ekologisen ja taloudellisen lisäksi. Lisäksi, uskomme on vakaa, että nimenomaan Suomessa haittoja ei synny pohjavesiin eikä pölyhaittoihin. Voidaankohan uraania muute rikastaa Suomessa?! Tuskinpa.

Posivan esittelijät valistivat, että ei kuule muutamalla takapihalla pyörivällä tuulimyllyllä tuoteta Suomeen sähköä. Ei niin - mutta haluaisitko sinä takapihallesi ydinvoimalan tai uraanilouhoksen?

Tämä on niin vaikeaa! Kun se itse energiamuoto ei siis kiihdytä ilmastonmuutosta, vaan se jäte. Tässä on ajateltava sekä järjellä että tunteella. Että ketä kiinnostaa, mitä maapallolla tapahtuu joskus, jossain, jos joku maanjäristys, tsunami, terrorihyökkäys tai vastaava saa helvetin valloilleen ja ydinjätevarastot rikkoontuvat? Tai hyökkäys toimivaan ydinreaktoriin? Mutta ei Suomessa!!! Ei tietenkään. Missäsä se lähin voimala sitten ulkomailla sijaitsikaan....