Minulla on huono omatunto siitä, että meillä on varaa käyttää jopa koiraa lääkärissä! Tunnen siitä häpeää. Miljoonilla ihmisillä maapallolla ei ole varaa lääkäriin, ei lääkkeisiin, ei edes alkeelliseen hyvinvointiin. Mutta meillä on! Onko se sitten väärin, että käytämme yhteiskunnan varoja myös lemmikkieläinten hyvinvoinnin tukemiseen, kun näitä palveluita meillä täällä Suomessa on tarjolla?!
En voi mitään sille, että minusta ei ole reilua, että meillä on varaa jopa lemmikkieläinten korkeatasoiseen hoitoon. Arvotan ihmisen korkeammalle kuin eläimen. Olenko eläinrääkkääjä, kun pitkitin koiran lääkäriin vientiä? Ansaitsenko edes lemmikkieläintä, jos en ole valmis hoitamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla? Luulen, että minut erotetaan Animaliasta...
Olisiko minun pitänyt lähettää tuo 130 euroa kehitysmaa-apuun? Olen lähettänytkin. Minulla on kummilapsi Keniassa, yritän tehdä edes pienen osuuden, edes pienenpienen osuuden siitä, että tämä maailma olisi vähän reilumpi paikka elää. Osuuteni ei ole paljon, ei oikeastaan mitään. Mutta se on yritys! Joskus silläkin on merkitystä, että edes ajattelee ja pyrkii tekemän jotain toisen hyväksi.
Toivottavasti kukaan ei tule yöllä kuvaamaan kotiini, kun koira nukkuu selällään täkin alla ja kuorsaa, koska se on vilustunut. Koirallani on nuha - voinko jäädä töistä kotiin hoitamaan sitä; onhan se sentäs vai viisivuotias...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti