Voiko oikeesti tulla nälkä, julk. 27.2.2010

Näihin aikoihin Suomessa on erityyppisiä kaupan alan lakkoja tai elintarvikealan työsulkuja, ainakin luulen niin. Lehdistä ja telkkarin uutisista sain tietää, että tavarat alkavat vähentyä kaupan hyllyiltä uhkaavasti, leipää ei riitä kaikille ja elintarviketeollisuus ei pysty tuottamaan kaikkea tarvittavaa tavaraa myytäväksi, ostettavaksi, kulutettavaksi ja hukkaan heitettäväksi. Kaiken kukkuraksi meillä suomalaisilla on edessä superjuhla, vappu! Kuinka kukaan voi tulla toimeen ilman perunasalaattia, patonkia ja nakkeja. Onneksi sentäs Alkon porukat eivät ole uhanneet lakolla...

Niinpä moni päätti, että meidän perheessä ei näännytä nälkään, jos lakko vaikka kestäisi pitkäänkin. Siis oikeasti, kuka uskoo että tuollainen lakko voisi kestää viikkoja?! Kyseessä ovat pienipalkkaiset työntekijät, joilla ei luullakseni ole edes vara lakkoilla. Mutta suomalainenhan varautuu kaikkeen huolella, ainakin siihen, että ruokaa riittää seuraavalle parille viikolle. Kyllähän tulevaisuudesta on huolehdittava!

Nimittäin, suomalaisten keskimääräinen tulevaisuus ulottuu nimenomaan tuohon parin viikon päähän, mikäli sen voi päätellä siitä, miten huolestuneita elämästä ylipäänsä ollaan. Ydinvoimalapäätöksistä ei kannata olla huolissaan, koska ydinjätteiden puoliintuminen ja muut vaivalloisilta tuntuvat asiat tapahtuvat vasta silloin, kun meitä vastuullisia päätöksentekijöitä ei ole enää hengissä. Löyhät sukulaisuussuhteemme ja oman suvun tuntemus rajoittuvat kolmeen, ehkä neljään lähimpään sukupolveen, joten syyllisten etsiminen olisikin turhaa ja merkityksetöntä. Mutta kaikki muistaisivat nälkäVIIKON; siis ei nälkävuosia, mitkä nekin on koettu Suomessa tuossa 1800-luvun puolivälin kieppeissä.

Kaikki siis kauppaan hamstraamaan! Paitsi, kukaan ei tietenkään myönnä sitä, kunhan tässä nyt ostetaan vaan kerralla enempi, niin ei tarvitse jatkuvaan olla kaupassa shoppailemassa. Menin itsekin ostoksille varautuneena siihen mielikuvaan, minkä uutiset minulle välittivät. Tyhjiä hyllyjä, ihmisiä haahuilemassa tyhjien korien kanssa silmät tapillaan, perheenäidit tuskissaan, mistä ruokaa pienille lapsille; että eikö näihin kärreihin olekaan mitää laitettavaa. Voi tätä kurjuutta!

Tottahan se oli; voi minua parkaa! Ruokavalikoimani supistui aivan valtavasti!!! Juuri se suosikkileipäni, jonka nimeä en kylläkään juuri nyt muista, loisti poissa olollaan leipähyllyssä. Tarjolla oli kyllä kymmeniä lajeja vaaleaa leipää, tummaa leipää, sekaleipää, paahtoleipää, sämpylöitä, reikäleipiä, rieskoja, näkkileipää, hapankorppuja... Mutta tunsin olevani lakon sijaiskärsijä niitten työntekijöiden ohella, joiden edusta siinä oli kysymys. Onneksi ei sentäs tarvinnut itse ruveta paistamaan leipää.. No oikeestiko!

Varmaan joutuisin myös juomaan pelkkää vettä seuraavat pari viikkoa, mutta yllätysyllätys maitohyllyilläkin. Hyllyt suorastaan notkuivat maitoa, jogurtteja, piimää, kermaviilejä.. Ai jaa, eikös se lakko näitä koskenut lainkaan?!

No makkarahyllyllä viimeistään kurjuus iskee, eikun sinne seuraavaksi kärrien kanssa. Ja toden totta, eipä löydy HK:n nakkeja täältä! Kyllä nyt meni vappu pilalle, miten kestän tämän?! Camping-makkaraa sentäs löytyy, mutta peruskämppärikin valmistetaan näköjään Ruåtsissa, ilmankos sitä löytyy niin, että ihan tarjoukseen asti on riittänyt. Meikäläiselle ei ole ongelma ruåtsalainen tuote muuten, kuin elinkaareen liittyvien kuljetusten osalta. Mutta sinne heilahtikärriin näin tuskaisen lakkouhkan alla pari pakettia ruotsalaisten tekemää "korvia". No perunasalaatit on ainakin loppu, jos uutisiin on uskominen. MITÄ, täydellä laidalla perunsalaattia, italiansalaattia, punajuurisalaattia... Mistähän niidenkin "salaatti"-nimi muuten juontaa?

Mihin tulokseen siis tulinkaan. Meillä suomalaisilla on niin paljon ruokaa kaupoissa jokaisena arkipäivänä, että se ei ihan heti lopu ja jos loppuisikin, niin varmasti riittäisi niitä perustarvikkeita, joista sitten voisi vaikkapa muistin virkistämiseksi itse kotona väsätä entisaikojen tyyliin (lue 70-luku) ruokaa. Esimerkiksi jos saisi taistelemalla vaikka viimeisen jauhokilon hyllystä omaan kärriinsä, kotona sattuisi olemaan puoli desiä öljyä jossain pullonpohjalla, suolaa ripaus, kuivahiivapaketti (se muuten saattaisi olla jo melkoinen haaste) sekä tulisi puhdasta vettä hanasta, niitä siitäpä ehtoisa emäntä pyöräyttäisi perheelleen jo melkoisen satsin sämpylöitä purtavaksi.

Olisiko myöskän vaikeaa siirtyä vaikkapa vain viikoksi kasvissyöjäksi? Keittelisi perunavelliä, kasvissosekeittoja, liuottaisi herneistä kunnon hernekeiton. Tulisinko toimeen ilman liharuokaa, ilman leikeleitä, ilman makkaroita? Tulisin! Tulisitko sinä?

Niin pitkään, kun tässä valtakunnassa riittää kissoille ja koirille hyllymetreittäin ruokia myytäväksi, niin minulle on turha tulla valittamaan siitä, että meillä on täällä ruokapula jonkin lakon tai työsulun takia. Kiitos ja antteeks!