Uraani halkeaa, julk. 31.3.2011

Tässä mietin taas kerran, miten vaikeaa on olla homo sapiens. Paljon helpompaa tämän ihmiskunnan olisi olla jotain muuta, vaikkapa homo bardus tai homo superbus, ainakin tekojen mukaan. Muutenkin tuntuu, että omat ajatukset kiertävät kehää kuin atomin ellipsillä; nimittäin toissa kerrallakin oli samat jorinat meikäläisellä uraanista ja sen haitoista.

Nyt olen seurannut surullisena Japanin tapahtumia. Todella surullista! Maa, jonne amerikkalaiset posauttivat ydinpommin vuonna 1945, ovat uljaasti rakentaneet ydinvoimaloita meren rannalle, mannerlaattojen läheisyyteen. Olettamus on, että erityisesti he tietäisivät riskit. Miten on siis mahdollista, että näinkin lähellä mannerlaattoja ydinvoimaloiden kestävyys on alle turvatason?

Miten on mahdollista, että Kaliforniassa ydinvoimasta vastaavat viranomaiset raportoivat, että heidänkään rannikolle rakennetut voimalat eivät kestä kuin 7 richterin asteen järistyksiä. Alueella, mikä on erittäin järistysherkkää aluetta. Luinko väärin? Vai halutaanko Kaliforniassakin kokea "kiina-ilmiö" reaktorisydämen sulamisen muodossa?! Miten on mahdollista, että Suomessa ydinvoima on täysin turvallista, vailla mitään riskiä? Miten on mahdolista, että meillä täällä pikkuisessa valtiossa on sellaista tietotaitoa, että siinäpä olisi muille maillekin mitä jakaa (säteilyturvakeskuksen johtajaa mukaellen). Se, että Arevan ydinvoimalarakentamisessa on havaittu pieniä puutteita, kuten pohjalaattassa vesipitoisuus on normaalia korkeampi, mikä vaikuttaa betonin halkeamisriskin kohoamiseen ja teräspintojen saumojen fuskua, mikä vaikuttaa varmaankin - mietipä ite - ydinvoimala, minkä seinärakenteissa on fuskua?! No aliurakoijan puolalaistyövoiman kohtelu on kuin suoraan halpatuotantomaiden hikipajoista, se nyt on varmaankin valhetta tai tuskin totta ollenkaan, vai kuinka?!

Koska kaiken voi kääntää myös positiiviseksi, nin meillä on keksitty, että virheiden löytyminen kertoo toimivasta tarkastuksesta! Näinhän se menee! Mitä enempi virheitä, sen toimivampi on tarkastus ja valvonta. Käykö tämä kaikkeen? Voisiko myös ruuantuotannossa ajatella, että ei väliä vaikka jatkuvasti putkahteleekin tuotteita, joissa on lasinsiruja tai hiirenpäitä, kunha valvonta vaan toimii?! Voi pyhä Homo Simplex! Toivottavsti Antti Siimes ei lue tätä blogia - hänellä saattaisi olla sananen sanottavanaan latinankäännöksistäni.

Olen lukenut Risto Isomäen kirjoja ja olin kuuntelemassa häntä Lieksan (!) kirjastossa viime syksynä. Isomäkeä haastateltiin Japanin turman jälkeen lehtiin ja hän sanoi, että on surullista kun kävi kuten oli jo vuosia sitten varoitettu ja minkä tiedemiehet tiesivät käyvän toteen. Kirjassaan Sarasvatin hiekkaa hän kirjoittaa vastaavan tyyppisestä tuhosta, noin niin kuin dekkarissa. Isomäki onkin sanonut, että hän tavoittaa paljon laajemman lukijakunnan dekkareidensa välityksellä. Niissä on todella paljon faktaa kerrottuna fiktion sisällä. Lukijan ei tarvitse olla nobelisti saadakseen kiinni perusajatuksesta.

Miksi sitten ydinvoima tuntuu olevan yhä edelleen ainut ratkaisu energian tuottamisessa? Johtuuko se siitä, että lintuparkoja kuolisi niiden iskeytyessä hurjasti viuhuvien tuulimyllyjen lapoihin ja sitähän ei voi hyväksyä. Vai johtuuko se siitä, että maisema pilaantuu je esteettinen ympäristö tuhoutuu kun taivaanrantaa vasteen heijastaa tuulimyllyjen järeä rivistö? Vai johtuuko se siitä, että ainakaan Suomessa ei tuule kuulemma koskaan eikä ainakaan riittävästi? Vai johtuuko se siitä, että uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen olisi nyt kallista, kun tähän asti on tuudittauduttu siihen, että ydinvoimalla tuotettu energia on kasvihuoneilmiötä tarkastellessa jopa suositeltavaa, kun se ei TUOTANTOvaiheessa aiheuta ilmakehän lämpenemistä. Mitä väliä sillä on, jos se jäte nyt sattuu sitten olemaan vaarallista... Siis ketä kiinnostaa tulevaisuuden ihmisten kohtalo?

Mitä tarkoittaa tulevaisuus? Jostain luin, että tulevaisuus on tässä ja nyt. Siltä tosiaan tuntuu, kun seuraa tätä elämän menoa.