Ja nyt huudetaan!

Mutta ei kuitenkaan "Ihanaa Leijonat ihanaa!!!" vaan "Ihanaa - ylppärit juhlittu - ihanaa!". Juhlat onnistuivat HUIPUSTI! Ja se tunne, kun viimeinen vieras kolauttaa oven jälkeensä kiinni, on samalla sekä haikea että vapauttava.

Kaikki meni nappiin; aurinko paistoi, ylppärilakki hohti valkoisena, tyttö loisti kilpaa auringon kanssa, sukulaisia parveili isoissa laumoissa juhlissa, tarjottavat olivat makoisia ja riittivät hyvin kaikille, kukat olivat valtavan upeita, Vili käyttäytyi hienosti, iloinen puheesorina täytti matalan majamme muutaman tunnin ajan!

Ja mikä oleellisinta, olin onnistunut treenaamaan kävelyni niillä korkkareilla noin 5 minuutin harjoituksella siihen malliin, että näytin vähintään telkkarin muotiohjelman CATWALK:lla astelevalta - no, en nyt ihan mallilta, mutta ainakin varttuneelta naishenkilöltä. Tai ainakin minusta tuntui siltä ja jos kerta tuntui, niin silloin se on aito tunne, eikös vaan. Ja sinänsä oikea! Siis tarkennan, että ei se, että olisin näyttänyt varttuneelta, vaan se, että kävely oli yhtä hienoa kuin meillä malleilla catwalk:lla yleensä on. Tytönkään ei tarvinnut hävetä, että mamma olisi pyllähtänyt keskelle juhlasalia.

Kommelluksilta ei kuitenkaan vältytty; nehän ovat kaiken suola. Kummisetälle ei sopinutkaan musta puvuntakki päälle, sillä hänen vaimonsa eli kummitäti oli pakannut vahingossa mukaan heidän poikansa takin. Housut olivat kuitenkin omat ja sopivat!

Isoveli asteli juhlasaliin hienossa puvussa ja lenkkareissa, koska juhlakenkiä ei sitten ollutkaan löytynyt kaapin perukoilta. reitti kulki koulun juhlasalista kaupan kautta kotiimme ja kengät löytyivät ennätysajassa.

Toinen hyytelökakuista ei ollutkaan hyytynyt riittävästi, mutta puolen tunnin vierailu pakastimessa (siis sen kakun) korjasi asian.

Lapsille varatut jätskit ja Trip-mehut jäivät tarjoamatta, kun emme muistaneet edes ostaneemme niitä.

Mutta nyt, paluu arkeen ja voi olla, että meikäläisellä ei ihan heti ole juhlia järjestettävänä. Ellei joku runsaista lukijoistani ole tullut siihen johtopäätökseen, että siinäpä osaava organisaattori ja monitaituri, jota ilman omat juhlat eivät todellakaan onnistu! Tässä vaiheessa voin kuitenkin jo ilmoittaa, että varausaika on meikäläisellä huomattavasti pitempi kuin mitä tuppaavat olemaan nuo kirkkohäiden varausajat, eli jotain kaksi - kolme vuotta ennen H-hetkeä. ja sittenkään ei meikäläinen varmaankaan jouda, koska lähden ajamaan fillarilla Suomen ympäri. Tämä samalla tiedoksi tiimikoordinaattorillemme...