Vettä kengässä, julk. 21.2.2010

Tsekkailin tuossa vesijalanjälkiäni ja tulin siihen tulokseen, että olisi syytä kiristää saapasta. Olen miettinyt paljon tuotteiden elinkaarta ja pyrkinyt tekemään sellaisia kompromisseja, että en itse ahdistuisi enkä olisi riistäjä. Se on länsimaiselle vaikeaa. Riittääkö, että edes yritän? Riittääkö, että pyrin välttämään suurimmat kuopat ja karttelemaan isoimmat karikot?

Olisi oltava todella valistunut kauppareissulla, että osaisi ostaa järkevimmän vaihtoehdon vaikkapa appelsiineista. Algerialaisilla (onko niitä edes myynnissä?) näytti olevan suurin vesijalanjälki, vastaavasti Israelista lennätetyillä pienin kiloa kohti. Mutta sitten tulee nämä muut intressit, eli haluanko oikeasti ostaa israelilaisia appelsiineja? Olen jo luopunut israelilaisista paprikoista, ihan vaan omana pienenä poliittisena kannanottonani. Taidan jättää appelsiinit kauppaan ja napata yhden Multitabsin; hmm... missähän nekin on valmistettu.

Uusi tieto minulle on se, että Espanjassakin viljellään jo riisiä - no huh! Riisin viljely vie valtavasti vettä ja täällä Suomessakin on sitten alettu harrastaa yhä enemän kaikenlaisia riisiruokia, vaikka siinä ei ole mitään tolkkua. Nimenomaan se, onko vesi vihreää vai sinistä, tekee riisistä joko siedettävän tai sietämättömän valinnan. Mielestäni meidän olisi hyvä pitäytyä kotimaisessa lähiperunassa, niiden kasvattamiseen tarvittava vesimäärä on suhteessa riisiin huomattavasti pienempi.

Itse asiassa ostan todella harvoin riisiä. Nyt kaapille: Rainbowin riisin valmistusmaa on Saksa?!, Myllyn parhaan Hyvinkää -ihanko totta?!, Pirkan Intia - tämä tuntuu todelliselta ja sitten löytyi vielä avaamaton 2 kg:n pussi, jossa ei mainittu mitään tietoja sen paremmin valmistusmaasta kuin yhtiöstäkään, joka on pussin kauppaan toimittanut. Aivan uskomatonta; ensinnäkin, miksi ihmeessä meillä on neljää eri lajia riisiä ja miksi sitä on n. 4 kg täyttämässä hyllyjä? Kuka meillä edes ostaa riisejä, saatikka keittää niitä ruuaksi? Milloin meillä on viimeksi ollut riisiä? Keitin riisipuuron jouluaattona Hyvinkäällä viljellystä riisistä... Jotenkin kalskahtaa oudolta, joten ei muuta kuin Myllyn Parhaan sivuille.

Löysin tiedon, että Myllyn Paras on Suomen neljänneksi ympäristövastuullisin brändi! Nimenomaan brändi, ei esimerkiksi neljänneksi ympäristövastuullisin yritys! Millaisiahan ne muut ovat, sillä normaalilla etsimisellä en saanut selville, missä tämä meikäläisen kaapista löytämä riisi on Suomeen tuotettu. Vai onko meilläkin jo ilmastonmuutoksen myötä alettu kasvattamaan riisiä...HAH! Jos olisin ihan normaali keskivertokuluttaja, en olisi vaivautunut edes etsimään moista tietoa. Seuraavalla kerralla (ehkä vuoden päästä) valinta on sitten sellainen riisi, mistä jo kaupassa saa helposti selville, mistä se tulee. Moikka vaan Myllyn Paras!

Siinäpä tuli kolme opetusta kerralla! Se, että eipä taida meikäläinen hallita edes omien keittiönkaappiensa sisältöä. Se, että miten yhä myynnissä voi olla tuotteita, joiden valmistusmaata ei ole merkitty pakkaukseen. Ja sekin, että perheessäni asustaa vielä kuluttajia, jotka eivät edelleenkään ole pätkänkään vertaan kiinnostuneita siitä, missä meille ostetut tuotteet on valmistettu.

Ei muuta kuin kyntämään - ei riisipeltoa, vaan perheenjäsenten ajattelumalleja.