Nimittäin kohta loppuu haapojen havina mökillä, erityisesti haravoinnin kannalta strategisista paikoista. Alkaa tympimään kun haravoijien määrä vähenee vuosi vuodelta, mutta haavanlehtien määrä vastaavasti kasvaa.
Selvitin asiaa. Sain myös hyviä vinkkejä. Läksin kaulaamaan! En siis taikinaa vaan haapojen kuorta.
Sekasotkuisesta (ei luonnollisestikaan omilta jäljiltäni) liiteristä löytyi isän vanha vesuri. Yritin etsiä myös liippaa, mutta huonoin tuloksin. Tylsälläkin vesurilla sain runkoon kunnon kaulaamiset eli idea on nerokas: haapa ei enää toimenpiteen jälkeen veso uutta versoa kun se on kaadettu. Kaatohommiin pääsee vuonna 2021 kevättalvella.
Satuin vielä tarkistamaan tuon termin, kyllä puhe on kaulaamisesta. Sitten oli hifistelyä, pitääkö jättää nilakerrosta vai ei. Ja löytyi semmoisiakin juttuja, että haapa kaulaamisen jälkeen vasta innostuukin vesomaan. Voihan hemmetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti